Kenneltoiminta

Hei!

Olen Anne Juppi, maremmano-abruzzese - kasvattaja Tuusulan Ketunkorvesta. Koska kolme lastani ovat jo aikuisia, keskityn nykyään hoitamaan vain koiria; vieraita, omia koiriani sekä niiden suloisia pentuja. Tämän kyllä huomaa, koska kutsun usein lapsenlapsianikin pennuiksi. Varsinaiselta ammatiltani olen erikoissairaanhoitaja. Kolmetoista vuotta sitten teimme mieheni kanssa elämänmuutoksen ja siirryimme tänne metsän keskelle ihanaan Ketunkorpeen perustaen ison koira- ja kissahoitolan. Olen nyt työskennellyt yrittäjänä 13 vuotta aamusta iltaan miltei vuoden jokaisena päivänä. Työn lomassa olen kouluttanut useita koiria ja ohjannut niiden omistajia.  Suomen Kennelliiton luonnetestituomarina olen toiminut toistakymmentä vuotta ja tällä hetkellä opiskelen MH-luonnekuvauksen kuvaajaksi. Lisäksi olen osallistunut lähes koko suuren ikäni kaikkiin mahdollisiin koiran jalostusta, luonnetta, käyttäytymistä, oppimista ja  kouluttamista käsitteleviin kursseihin ja luentoihin. Voisin sanoa, että elän tiiviisti ”koiranelämää”, maremmano-abruzzesen kanssa viihtyminen on elämäntapani.Suomen Koirankasvattajat ry:n (SuKoKa) jäseneksi minut hyväksyttiin v. 2010.

 

Maremmano-abruzzeset ovat vartioineet kotialuettamme jo 22 vuotta! Tänä aikana rotu on tullut minulle hyvin tutuksi tavoiltaan ja käyttäytymiseltään. Olen myös oppinut havaitsemaan eri  ominaisuuksien perinnöllisen siirtymisen sukupolvelta toiselle kasvatustyöni avulla ja pannut merkille, että tietyt luonteenpiirteet ovat vahvasti perinnöllisiä ja esiintyvät korostuneina  tietyissä verilinjoissa.  Tämä on kultaakin kalliimpaa tietoa,  jos vaalii ja kunnioittaa rodun alkuperäisyyttä.

                             

Pentueita olen kasvattanut 12 ja 13:sta on tulossa. Nautin suunnattomasti ”m-a-kuningataremän” palvelemisesta ja pentujen kehityksen seuraamisesta. Jokainen pentue on minulle aina uusi ihme omine erityispiirteineen. Luovutusikään, noin 10vk, mennessä tunnen erikseen jokaisen ”omani” pelkän vilauksen niistä nähdessäni. Luonteenominaisuuksia kartoitan koko pikkupentuajan omilla hyväksi kokemilla ”systeemeilläni” ja laumanvartijan pennuille tarkoitetulla pentutestauksella.  Kasvattieni omistajat saavat pennun luovutuksen yhteydessä tuhdin tietopaketin ja asiallisen ohjauksen koiransa koko elinajaksi. Maailmassa ei muuten juuri ihanampaa löydy kuin vitivalkoinen, pörröinen milloin millekin tuoksuva m-a: n pentu.

 

Tämän rodun kanssa eläminen on antoisaa, mutta myöskin vaativaa. Koirien vaistonvarainen toiminta lauman ja alueen vartijana on hienoa seurattavaa. Käyn vuosittain Italiassa tapaamassa kasvattajia ja heidän koiriaan lammaslaumojen parissa. Päivittäin omalla alueellamme katselen seitsemän valkoiseni keskinäistä kommunikointia ja upeaa käyttäytymistä. Teen sen hyvin nöyränä ja mahdollisimman vähän siihen puuttuen.  Luotan omiin koiriini 100 %:sti. Jos itse olen paikalla, voi kuka tahansa asiallisesti käyttäytyvä ihminen tulla huoleti alueellemme ja nauttia heidän ystävyydenosoituksistaan. Jos en ole paikalla, on pihallemme vieraan turha yrittää. M-a:ta on helppo ohjata, jos on ”johtajuutensa” sen silmissä ansainnut.  Olosuhteissa, joissa ihmisen vaikutus   m-a:n elämään on suuri, esiintyy myös enemmän ongelmia tuottavaa käyttäytymistä kuin villinä ja vapaina kasvaneiden koirien.  Perintötekijöiltään luonnevikaista perustervettä m-a:ta en ole kuitenkaan koskaan tavannut. Aggressiivisuus on hyvin usein opittua käyttäytymistä, oman alueen ja lauman vartiointi on rodun geneettinen ominaisuus ja väärät olosuhteet ja käsittely aiheuttavat koiran stressitason nousun, joka puolestaan aiheuttaa ylireagoivaa käyttäytymistä. Maremmano-abruzzese on kehittynyt ihmisen työtoveriksi ei palvelijaksi. Se hoitaa vahdinvirkansa itsenäisesti ja luotettavasti ja oikein käsiteltynä myös yhteiskuntakelpoisesti.

 

                                            

 Rotu alkoi valikoitua kyläkoirista lammasvahdiksi yli 2000 vuotta sitten, jolloin ihminen havaitsi, että lauman seurassa liikkuvat koirat olivat tehokas suoja petoeläimiä ja varkaita vastaan. Paimenet suosivat hyvähermoisia suojelutaipumuksen omaavia koiria, joilla ei ole halua ajaa takaa lampaita, vaan kulkea niiden mukana; jotkut lauman edessä tiedustelijoina, jotkut turvamiehinä tai -naisina sen takana ja molemmilla sivuilla.  Erikoisvirkana on jäädä suojelemaan synnyttävää uuhea ja vastasyntynyttä karitsaa ja saatella ne viimein turvallisesti muun lauman joukkoon tai turvata jälkeenjääneen lampaan matkaa muiden luokse. Koirat tunnistavat kaikki oman laumansa eläimet ja suojelevat niitä myös toisten laumojen koirilta. Maremmano-abruzzesella ei ole paimennusviettiä vaan tämän viran hoitelevat bordercolliet tai erinäköiset, ”oman alueen rotuiset” paimentavat koirat.

 Metsästykseen liittyvien perinnöllisten liikemallien puuttuminen luonnetta ja käyttäytymistä ohjaavista geeneistä on juuri se ominaisuus, joka erottaa m-a: n (myös jotkut muut laumanvartijoiksi kutsutut rodut) kaikista muista maailman koiraroduista. Joillakin pennuilla pienesti orastava taipumuskaan ei kasva opituksi käyttäytymiseksi vaan sammuu ensimmäisen ikävuoden kuluessa, mikäli se ei saa ympäristöstään minkäänlaista vahvistusta. Hyvä lammasvahdin voi tunnistaa ensimmäisten elinkuukausien aikana. Ominaisuus joko on tai ei ole perimässä, sitä siis ei  tarvitse eikä voi kouluttaa. Tämän voi todeta koirista, jotka toimivat täydellisesti vaikka eivät olisi koskaan tavanneet lampaita kasvuaikanaan.

 

Vuosisatojen ajan lauman koirat lisääntyivät kokonaan luonnonvalinnan perusteella ja näin tapahtuu osittain vieläkin rodun kotimaassa Italiassa.  Tällöin lauman kykenevin ja paras uros jatkaa sukua lauman arvostetun nartun kanssa mikäli tämä suhtautuu sulhaskandinaattiin suopeasti. Luonnonvalinnan toimiessa osapuolien sopivuus toisilleen tarkistuu automaattisesti.  Näinhän ei  enää useinkaan pääse nykyaikana tapahtumaan,  koska ihmiset haluavat päättää yhdistelmistä luontoa kuuntelematta. Syntyvän pentueen vahvimmat jäävät kasvamaan laumaan uusiksi lampaiden suojelijoiksi. Nartut synnyttävät ja hoitavat pentueensa ”työn lomassa”.  Potentiaaliset suvunjatkajat eivät siis tarvitse ihmisavustajaa uuden elämän luomiseen tai hoitamiseen, eikä vahva uuden sukupolven laumanvartija tarvitse pentuna erityishyysäämistä. Olosuhteet, joissa nartut synnyttävät, ovat Italiassa edelleen hyvin karut meidän synnytystiloihimme verrattuna. Kaikkien edellä kuvattujen luonnonvalintojen ansiosta maremmano-abruzzese on edelleen fyysisesti ja henkisesti vahva ja terve rotu verrattuna moneen muuhun koirarotuun tänä päivänä.

 Rodun kasvattaminen sen alkuperäistä käyttötarkoitusta ja luonteenominaisuuksia vaalien  on erittäin vaikeaa  Suomessa. Italialaiset sanovat omasta tilanteestaan samaa. Nykyään hyvien rodunomaisten koirien saaminen jalostuskäyttöön on sielläkin kiven alla, vaikka mahdollisuudet ovat moninkertaiset Suomeen verrattuna.

Olen aloittanut kasvatustyöni15 vuotta sitten, jolloin päätin pitää itselläni nuorimman urokseni narttupennun. Tätä ennen olin elänyt seitsemän vuotta kolmen uros-ma: n kanssa, jotka hankin ”rodun ihanuuden huumaamana”  tasaisesti vuoden välein. Heistä keskimmäinen Zaffiro DG Murailles ja nuorin Caramello DG Murailles olivat ensimmäisiä tuontikoiriani Italiasta Franca Simondettilta. Vanhin Mazzarella Amadeus oli ensimmäisestä Suomessa syntyneestä m-a pentueesta vuonna1988 Volmar&Viveca Widbergiltä. Ensimmäisinä m-a vuosinani toin myös nartun Gondola Di Selvaspina ja neljännen urokseni Rosso Di Selvaspina Anna Albrigolta.

 

Tämän hetkiset jalostuskoirani ovat ihastuttavat narttuni Lisa (kasv. Giancarlo Rainaldi), Sirena Dei Giunoni ( kasv. Giaginto D`Alessio), Riva Di Lucus Angitiae ( kasv. Agostino Di Cola) ja Siena dell  Antico Tratturo  (kasv. Agostino Molinelli). Jalostusuroksiani ovat komeat herrat Limonero Di Lucus Angitiae (kasv. Agostino Di Cola), Cane Bianco Bosco (kasv. Kristina Henriques, Ruotsi), Arano dell Antico Tratturo (kasv. Agostino Molinelli) ja Bianco (kasv. Paolo Damiani). Kaikki ovat tuontikoiria huippukasvattajilta ja rodun asiantuntijoilta. Olen suuresti kiitollinen Heille kaikille siitä, että jalostuskoirani ovat terveitä,  upealuonteisia ja mielestäni hyvin kauniita. Yhteistyömme on ollut minulle kallisarvoista ja reilua ja voin aina saada heiltä opastusta ja neuvoja. Ilman ihanien italialaisten kasvattajien ja siellä asuvan ystäväni tukea ja apua en ikinä olisi saavuttanut tätä kaikkea. Odotan innolla tulevaisuutta ja sen tuomia uusia kasvatushaasteita.

 

Ystävällisin terveisin Anne Juppi, 045-2634359