Maremmano-abruzzesen kasvatus

Hei!

Olen Anne Juppi, maremmano-abruzzese – kasvattaja Tuusulan Ketunkorvesta. Koska kolme lastani ovat jo aikuisia, keskityn nykyään hoitamaan vain koiria; vieraita, omia koiriani sekä niiden suloisia pentuja. Tämän kyllä huomaa, koska kutsun usein lapsenlapsianikin pennuiksi. Varsinaiselta ammatiltani olen erikoissairaanhoitaja. Teimme 16 vuotta sitten mieheni kanssa elämänmuutoksen ja siirryimme tänne metsän keskelle ihanaan Ketunkorpeen perustaen ison koira- ja kissahoitolan. Olen nyt työskennellyt yrittäjänä 16 vuotta aamusta iltaan miltei vuoden jokaisena päivänä. Työn lomassa olen kouluttanut useita koiria ja ohjannut niiden omistajia.  Suomen Kennelliiton luonnetestituomarina olen toiminut toistakymmentä vuotta, olen myös MH-luonnekuvauksen testinohjaaja. Lisäksi olen osallistunut lähes koko suuren ikäni kaikkiin mahdollisiin koiran jalostusta, luonnetta, käyttäytymistä, oppimista ja  kouluttamista käsitteleviin kursseihin ja luentoihin. Voisin sanoa, että elän tiiviisti ”koiranelämää”, maremmano-abruzzesen kanssa viihtyminen on elämäntapani. Suomen Koirankasvattajat ry:n (SuKoKa) jäseneksi minut hyväksyttiin v. 2010. Olen myös Italian m-a yhdistyksen CPMA:n, Italian Kennelliiton ENCI:n, SKL:n, SSKY:n, uuden positiivisen ja aktiivisen m-a harrastajien klubin M-A CLUB OF FINLAND in ja Suomen Maremmano-Abruzzese Seura ry:n jäsen. Olen allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumuksen ja noudatan sitä kasvatustyössäni.

Maremmano-abruzzeset ovat vartioineet kotialuettamme jo yli 20 vuotta! Tänä aikana rotu on tullut minulle hyvin tutuksi tavoiltaan ja käyttäytymiseltään. Olen myös oppinut havaitsemaan eri  ominaisuuksien perinnöllisen siirtymisen sukupolvelta toiselle kasvatustyöni avulla ja pannut merkille, että tietyt luonteenpiirteet ovat vahvasti perinnöllisiä ja esiintyvät korostuneina  tietyissä verilinjoissa.  Tämä on kultaakin kalliimpaa tietoa,  jos vaalii ja kunnioittaa rodun alkuperäisyyttä.

Pentueita olen kasvattanut tähän mennessä 16 kappaletta. Nautin suunnattomasti ”m-a-kuningataremän” palvelemisesta ja pentujen kehityksen seuraamisesta. Jokainen pentue on minulle aina uusi ihme omine erityispiirteineen. Luovutusikään mennessä tunnen erikseen jokaisen ”omani” pelkän vilauksen niistä nähdessäni. Luonteenominaisuuksia kartoitan koko pikkupentuajan omilla hyväksi kokemilla ”systeemeilläni” ja mahdollisesti vielä pentutestauksella. Vuosien kokemuksen perusteella voin sanoa, että jokainen pentue on erilainen ja joka pentueessa voi olla luonteeltaan erilaisia pentuja. Valitsen pennuista ostajan kanssa hänelle sopivimman. Kasvattieni omistajat saavat pennun luovutuksen yhteydessä tuhdin tietopaketin ja asiallisen ohjauksen koiransa koko elinajaksi. Eläinlaumojen vartijoiksi menevien pentujen omistajat saavat tarkat ohjeet, joiden avulla m-a:n pennusta on mahdollista kasvaa mahdollisimman pätevä työläinen. Ensimmäisen ikävuoden aikana pennun käyttäytymistä on ehdottomasti valvottava ja se vaatii joskus ohjaamista. Vähintään yhtä tärkeää on myös vartioitavien eläinten huolellinen totuttaminen koiraan. Maailmassa ei muuten juuri ihanampaa löydy kuin vitivalkoinen, pörröinen milloin millekin tuoksuva m-a: n pentu.

Kuva: Edessä Juppsguard Bibbiena, takana Cane Bianco Bosco

Tämän rodun kanssa eläminen on antoisaa, mutta myöskin vaativaa. Koirien vaistonvarainen toiminta lauman ja alueen vartijana on hienoa seurattavaa. Käyn vuosittain Italiassa tapaamassa kasvattajia ja heidän koiriaan lammaslaumojen parissa. Päivittäin omalla alueellamme katselen viiden valkoiseni keskinäistä kommunikointia ja upeaa käyttäytymistä. Teen sen hyvin nöyränä ja mahdollisimman vähän siihen puuttuen.  Luotan omiin koiriini 100 %:sti. Jos itse olen paikalla, voi kuka tahansa asiallisesti käyttäytyvä ihminen tulla huoleti alueellemme ja nauttia heidän ystävyydenosoituksistaan. Jos en ole paikalla, on pihallemme vieraan turha yrittää. M-a:ta on helppo ohjata, jos on ”johtajuutensa” sen silmissä ansainnut.  Olosuhteissa, joissa ihmisen vaikutus   m-a:n elämään on suuri, esiintyy myös enemmän ongelmia tuottavaa käyttäytymistä kuin villinä ja vapaina kasvaneiden koirien kohdalla.  Perintötekijöiltään luonnevikaista perustervettä m-a:ta en ole kuitenkaan koskaan tavannut. Aggressiivisuus on hyvin usein ympäristöstä opittua käyttäytymistä. Oman alueen ja lauman vartiointi on rodun geneettinen ominaisuus ja väärät olosuhteet  ja käsittely aiheuttavat koiran stressitason nousun, joka puolestaan voi aiheuttaa  ylireagoivaa käyttäytymistä. M-a ei sovi tarhakoiraksi tai pelkästään taluttimessa ulkoilutettavaksi. Se tarvitsee omaa vapautta ja vahtikoiran työtä!  Maremmano-abruzzese on kehittynyt ihmisen työtoveriksi ei palvelijaksi. Se hoitaa vahdinvirkansa itsenäisesti ja luotettavasti ja oikein käsiteltynä myös yhteiskuntakelpoisesti. Piha- ja laidunalueilla, joissa vartioi yksi tai useampia koiria, on oltava asiallinen ja näkyvä kyltitys vahtikoirien läsnäolosta.

Rotu alkoi valikoitua kyläkoirista lammasvahdiksi yli 2000 vuotta sitten, jolloin ihminen havaitsi, että lauman seurassa liikkuvat koirat olivat tehokas suoja petoeläimiä ja varkaita vastaan. Paimenet suosivat hyvähermoisia laumaansa sitoutuvia ja suojelutaipumuksen omaavia koiria, joilla ei ole halua ajaa takaa lampaita, vaan kulkea niiden mukana; jotkut lauman edessä tiedustelijoina, jotkut turvamiehinä tai -naisina sen takana ja molemmilla sivuilla.  Erikoisvirkana on jäädä suojelemaan synnyttävää uuhea ja vastasyntynyttä karitsaa ja saatella ne viimein turvallisesti muun lauman joukkoon tai turvata jälkeenjääneen lampaan matkaa muiden luokse. Koirat tunnistavat kaikki oman laumansa eläimet ja suojelevat niitä myös toisten laumojen koirilta.

Eläinlauman vartiointiin tarvittavien koirien määrä on riippuvainen useasta eri seikasta. Vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi laumassa olevien eläinten määrä, alueen koko, sijainti ja maasto-olosuhteet, petoeläinten määrä, muiden turvatoimien tehokkuus, koiran yksilölliset ominaisuudet ym. Yksi koira on harvoin hyvä ratkaisu tehokkaan vartioinnin ja koiran oman turvallisuuden kannalta. On myös huomioitava, että alle kaksi vuotias koira ei ole vielä ollenkaan välttämättä kypsä tehtäväänsä.

Maremmano-abruzzesella ei ole paimennusviettiä vaan tämän viran hoitelevat tarvittaessa bordercolliet tai erinäköiset, ”oman alueen rotuiset” paimentavat koirat. Pääasiassa ihmisten kanssa kasvavan m-a:n laumaksi muodostuu sen ihmisperhe, jonka jäsenistä pienimmät vaativat usein erikoisvalvontaa koiran mielestä. Jotta lasten koulumatka bussipysäkille olisi turvattu, se voi kulkea saattajana näiden mukana ja palata sitten taas odottelemaan suojattiensa kotiin paluuta pihalleen.

Metsästykseen liittyvien perinnöllisten liikemallien puuttuminen luonnetta ja käyttäytymistä ohjaavista geeneistä on juuri se ominaisuus, joka erottaa m-a: n (myös jotkut muut laumanvartijoiksi kutsutut rodut) kaikista muista maailman koiraroduista. Joillakin pennuilla pienesti orastava taipumuskaan (takaa-ajaminen) ei kasva opituksi käyttäytymiseksi vaan sammuu ensimmäisen ikävuoden kuluessa, mikäli se ei saa ympäristöstään minkäänlaista vahvistusta. On huomioitava, että arat pakenevat lampaat voivat olla “takaa-ajamisen” tai oikeammin “perässä kulkemisen” syynä, jolloin vika ei siis mitenkään ole koirassa vaan huonossa totuttamisessa.

Hyvän lammasvahdin voi yleensä tunnistaa ensimmäisten elinkuukausien aikana. Ominaisuus joko on tai ei ole perimässä, sitä siis ei  tarvitse eikä voi kouluttaa “varman päälle”. Ympäristön “tuki” pentuaikana on välttämätön, jotta pennun vaistonvarainen käyttäytyminen ohjautuisi oikein ja siitä kasvaisi luotettava lammasvahti.

Vuosisatojen ajan lauman koirat lisääntyivät kokonaan luonnonvalinnan perusteella ja näin tapahtuu osittain vieläkin rodun kotimaassa Italiassa.  Tällöin lauman kykenevin ja paras uros jatkaa sukua lauman arvostetun nartun kanssa mikäli tämä suhtautuu sulhaskandinaattiin suopeasti. Luonnonvalinnan toimiessa osapuolien sopivuus toisilleen tarkistuu automaattisesti.  Näinhän ei  enää useinkaan pääse nykyaikana tapahtumaan,  koska ihmiset haluavat päättää yhdistelmistä luontoa kuuntelematta. Syntyvän pentueen vahvimmat jäävät kasvamaan laumaan uusiksi lampaiden suojelijoiksi. Nartut synnyttävät ja hoitavat pentueensa ”työn lomassa”.  Potentiaaliset suvunjatkajat eivät siis tarvitse ihmisavustajaa uuden elämän luomiseen tai hoitamiseen, eikä vahva uuden sukupolven laumanvartija tarvitse pentuna erityishyysäämistä. Kaikkien edellä kuvattujen luonnonvalintojen ansiosta maremmano-abruzzese on edelleen fyysisesti ja henkisesti vahva ja suhteellisen terve rotu verrattuna moneen muuhun koirarotuun tänä päivänä.

Rodun kasvattaminen sen alkuperäistä käyttötarkoitusta ja luonteenominaisuuksia vaalien  on erittäin vaikeaa  Suomessa. Italialaiset sanovat tällä hetkellä omasta tilanteestaan samaa. Nykyään hyvien rodunomaisten koirien saaminen jalostuskäyttöön on sielläkin kiven alla, vaikka mahdollisuudet ovat moninkertaiset Suomeen verrattuna. Hyvän koiramateriaalin takaamiseksi useat italialaiset kasvattajat kuvauttavat nykyään koiriensa lonkat ja kyynärnivelet sekä käyttävät jalostuskoiransa rodullemme tarkoitetussa TMC-testissä. Siinä mitataan ja  arvioidaan kriittisesti koirien ulkomuotoa ja niiden käyttäytymistä alueensa ulkopuolella. Koiran on liikuttava löysällä taluttimella ja käyttäydyttävä rauhallisesti ihmisjoukossa sekä tuomarin käsittelyssä. Lisäksi sen on kyettävä ohittamaan hermostumatta pelottava “nauhakuja” ja kestettävä  takaapäin 20m etäisyydeltä ammuttu laukaus. Testin läpäiseminen kertoo, että koira on ulkomuodollisesti riittävän hyvä ja sen luonne tasapainoinen ja yhteiskuntakelpoinen. Koiran työkyky selviää vain seuraamalla sen käyttäytymistä oman laumansa kanssa tai omalla reviirillään. Rodun alkuperäisyyden säilyttäminen onnistuu vain siten, että jalostukseen valitaan runsaasti työtä tekeviä koiria ja niiden jälkeläisiä.

Kaiken kaikkiaan maremmano-abruzzese on erinomainen laumanvartijarotu, jonka asiallinen luonne on hyvin tallella vielä tänäkin päivänä.

OMASTA KASVATUSTYÖSTÄNI

Olen aloittanut kasvatustyöni parikymmentä vuotta sitten, jolloin päätin pitää itselläni nuorimman urokseni narttupennun. Tätä ennen olin elänyt seitsemän vuotta kolmen uros-ma: n kanssa, jotka hankin ”rodun ihanuuden huumaamana”  tasaisesti vuoden välein. Heistä keskimmäinen Zaffiro DG Murailles ja nuorin Caramello DG Murailles olivat ensimmäisiä tuontikoiriani Italiasta Franca Simondettilta. On ilo huomata, että Zaffiron kaunis poika Pastore Othello Orso (kuva Suomen Maremmano-Abruzzese Seura ry:n logossa) vaikuttaa edelleen Suomessa olevissa m-a:n sukutauluissa.  Vanhin urokseni Mazzarella Amadeus oli ensimmäisestä vuonna 1988  Suomessa syntyneestä m-a pentueesta Volmar&Viveca Widbergiltä. Hän pääsi isäksi vasta seitsemän vuotiaana ja tuosta pentueesta Zaffiron tyttären kanssa, on varmasti Aida-nartulla Suomen “ikäennätys”;  elinvuosia hänelle ehti kertyä lähes 16 vuotta. Ensimmäisinä m-a vuosinani toin myös nartun Gondola Di Selvaspina ja neljännen urokseni Rosso Di Selvaspina Anna Albrigolta.

Tällä hetkellä pihallani käyskentelee viisi ihanaluonteista koiraa. Tämän hetkiset omat jalostuskoirani ovat ihastuttavat narttuni Nennella dell  Antico Tratturo  (kasv. Agostino Molinelli), Allegra (kasv. Sari Kolehmainen) ja Cecily (kasv. Imbi Jäetma). Jalostusuroksiani ovat komeat herrat Limonero Di Lucus Angitiae (kasv. Agostino Di Cola), Cane Bianco Bosco (kasv. Kristina Henriques), Arano dell Antico Tratturo (kasv. Agostino Molinelli), Alex (kasv. Imbi Jäetma), Juppsguard Camberlino, Pastore Transumante Ettaro (kasv. Dario Capogrosso) ja Sferrone Dell´Antico Tratturo (kasv. Agostino Molinelli). Kaikki tuontikoirani ovat vastuuntuntoisilta kasvattajilta ja rodun asiantuntijoilta. Yhteistyömme on ollut minulle kallisarvoista ja reilua ja voin aina saada heiltä opastusta ja neuvoja. Ilman ihanien italialaisten kasvattajien ja siellä asuvan ystäväni tukea ja apua en ikinä olisi saavuttanut tätä kaikkea. Olen myös hyvin kiitollinen koirieni omistajille, jotka tukevat korvaamattomalla tavalla kasvatustyötäni huolehtimalla mm.  osasta jalostuskoiriani.

Odotan innolla tulevaisuutta ja sen tuomia uusia haasteita. Omassa kasvatustyössäni pyrin keskittymään ennen kaikkea maremmano-abruzzesen tasapainoiseen, työhönsä pystyvään luonteeseen ja terveyteen. Hyvä työkyky takaa yleensä myös tasapainoisen kokonaisluonteen, jolloin koira sopii myös perhekoiraksi maaseudulle. Rodussamme on luonteeltaan erilaisia yksilöitä ja kuten erilaisten ulkomuotovivahteiden suhteen voi luonteenpiirteidenkin suhteen jokainen kasvattaja tehdä omaa henkilökohtaista valintaansa rotumääritelmään sopivissa puitteissa.  Kokonaisuutta ajatellessani rodunomainen työtehtävään sopiva ulkomuoto on ehdottoman tärkeä, mutta pelkän kauneuden suhteen olen ensimmäisenä valmis joustamaan omissa jalostusvalinnoissani. Pyrin myös valitsemaan jalostukseen mahdollisimman monia erilaisista suvuista olevia yksilöitä ja säilyttämään hyviä sukulinjoja , joita meillä jo täällä Suomessa on. Koska olen vuosien varrella tuonut yli 20 koiraa Italiasta, ovat nykyiset sukulinjat Suomessa minulle hyvin tuttuja monen sukupolven ajalta. Siksi jalostusvalintani perustuvatkin toisinaan enemmän yksilön suvun hyviin ominaisuuksiin kuin jalostukseen käyttämäni koiran omiin ansioihin. Vanhempien sukutauluissa esiintyvät ulkomuototittelit eivät myöskään pelkästään ole tae onnistuneelle pentueelle.

Pentueen suunnittelu on mielenkiintoista ja mielikuvissaan näkee terveitä, hyvin liikkuvia,  vanhempiaan muistuttavia pikku palleroita. Luonto on kuitenkin mahtava ja voittamaton ja syntyvä pentue voi olla täynnä niin ikäviä kuin myönteisiäkin terveydellisiä yllätyksiä kasvunsa aikana: terveistä italialaisista vanhemmista tulee luustovikaisia pentuja tai pennuissa  ilmenee synnynnäisiä puutteita. Rodun parasta ajatellen toivon, että Te kaikki kasvattieni omistajat kertoisitte minulle koirienne mahdollisista terveydellisistä ongelmista vuosien varrella ja  julkistaisitte koiranne kuolinsyyn, jotta rotumme terveysseuranta olisi aina ajan tasalla.

Kaikki kasvattini ovat minulle hyvin rakkaita. En itse pysty millään kaikkiin pitämään yhteyttä, mutta toivon Teidän omistajien pitävän yhteyttä minuun.  On hienoa kuunnella kertomuksianne kasvattieni puuhista eikä mikään tunnu paremmalta palautteelta kuin se, että tunnistaa kasvateissaan selkeän ja fiksun rodunomaisen vartiointikäyttäytymisen. Monen kesän aikana olen kierrellyt ympäri Suomea koiriani, kasvattejani ja niiden jälkeläisiä katsomassa ja nähnyt upeita yksilöitä, jotka hoitavat vahdin virkansa fiksusti ja tehokkaasti. Ilvekset, karhut, sudet, ketut ja ihmisvorot ovat pysyneet poissa ja omistajat ovat erittäin tyytyväisiä vahteihinsa. Rodulle tyypillisen käyttäytymisen säilyttäminen on minulle ykkösasia jalostusvalintoja tehdessäni.

Ongelmatilanteissa autan mielelläni ja tulen tarvittaessa myös paikan päälle ohjaamaan. Maremmano-abruzzesen kanssa elämisessä on asioita ja tapoja, jotka on hyväksyttävä elämäntapaansa, jotta kaikki sujuisi mutkattomasti ja voisi nauttia ja hyötyä tästä suurenmoisesta luontokappaleesta. Tämä koskee sekä perhekoiraan että “työläiseen” suhtautumista.

Vuosien varrella olen sijoittanut uudelleen useita omia aikuisia tai muiden aikuisia koiria erittäin hyvin tuloksin. Tämän vaihtoehdon siis tarjoan aina, kun se tuntuu minusta  mahdolliselle. Otan silloin vieraan koiran itselleni ja hoidan, tutkitutan, katson ja kasvatan sitä tarpeen mukaan ennen luovutusta. Näin hoitamani yksilö on sitten jatkossa aina minun vastuullani ja ohjauksessani loppuelämänsä.  Aikuinen m-a voi aivan hyvin vaihtaa kotia ja elää onnellisempaa elämää uudessa kodissaan. Monelle yksilölle ympäristön vaihtuminen on oivallinen ratkaisu jopa aikaisemmin koettuihin käytösongelmiin.

Ystävällisin terveisin Anne Juppi, 045-2634359

Comments are closed.